Nopeus ja kantama, lupaus vastaan todellisuus
Segway Ninebot E2 Pro D on selvästi tehty Suomen ja muun Euroopan 20 km/h -rajoihin, ja se näkyi ajossa. Vauhti riitti työmatkoille ja asiointiin, mutta sporttista menoa tästä ei saanut irti. Ajotiloista oli hyötyä arjessa, koska hitaammalla asetuksella eteneminen tuntui rauhallisemmalta ahtaissa paikoissa ja tehokkaampi tila sopi paremmin pyöräteille.
Kantamassa valmistajan “jopa 35 km” jäi selvästi olosuhteiden armoille, kuten sähköpotkulaudoissa yleensä. Viileä sää, vastatuuli, pysähdykset ja etenkin mäet söivät kilometrejä nopeasti, ja reippaammalla ajolla toimintamatka kutistui helposti odotettua pienemmäksi. Meidän mielestä tämä on parhaimmillaan lyhyillä ja keskipitkillä siirtymillä, joissa lataus on helppo sovittaa omaan rytmiin.
Parhaat sähköpotkulaudat vertailussa, katso tästä!
Vakaus arjessa – miltä ajaminen tuntuu?
E2 Pro D:n ajotuntuma oli ennen kaikkea rauhallinen ja ennakoitava. Takaveto ja 750 W maksimiteho tekivät liikkeellelähdöistä varmoja, eikä lauta tuntunut nykivän alta edes silloin, kun lähdettiin ripeämmin liikkeelle. Suuntavakaus pysyi hyvänä, ja ohjaus tuntui selkeältä ilman turhaa levottomuutta.
TCS-luistonesto osoittautui käytännössä hyödylliseksi etenkin kostealla asfaltilla ja maalatuilla kohdilla, joissa pito vaihtelee. Se ei poistanut liukkauden riskejä, mutta tasoitti pahimpia sutimisia ja teki menosta luottavaisempaa. Keskitason hinnassa tällainen arjen turvaominaisuus tuntui aidosti perustellulta.
10 tuuman huoltovapaat renkaat helpottivat arkea, koska puhkeamisia ei tarvinnut samalla tavalla miettiä. Vastapainona terävät epätasaisuudet tuntuivat välillä kovempina, ja 18,8 kilon paino teki kantamisesta portaisiin selvästi työläämpää. Jarrut (edessä rumpu, takana elektroninen) toimivat tasaisesti, ja integroidut vilkut sekä LED-valot paransivat näkyvyyttä ilman lisävirityksiä.
Akunkesto kovassa käytössä
275 Wh akku riitti normaalissa kaupunkiajossa useampaan siirtymään, mutta kovemmalla käytöllä rajat tulivat vastaan. Kun ajettiin reippaasti, kiihdyteltiin paljon ja reitillä oli nousuja, kulutus kasvoi nopeasti ja kantama lyheni selvästi. Ylämäissä eteneminen tuntui välillä hieman vaatimattomalta, mikä on tämän kokoisessa akussa ja 20 km/h -luokan sähköpotkulaudassa varsin odotettavaa.
Akussa oli silti hyvää hallittavuutta. BMS-akunhallinta piti toiminnan tasaisena ja toi luottamusta siihen, että virransyöttö pysyi järkevänä myös silloin, kun varaustaso laski. Lataus rytmittyi käytännössä helposti yön yli, mutta jos ajo painottui päivittäin pitkään ja mäkiseen reittiin, meidän mielestä oli fiksua varautua lataamaan usein ja pitää kantamaodotukset maltillisina.
