Nopeampi arki – miten automaattisuus näkyy käytössä?
Dreame X40 Ultra painottaa arjen rutiinien vähentämistä. Telakka tyhjensi pölysäiliön ja hoiti moppien puhdistuksen niin, ettei meidän tarvinnut olla jatkuvasti säiliöitä aukomassa tai harjasta karvoja irrottelemassa.
Käytännössä huolto jäi enimmäkseen puhtaan veden lisäämiseen ja likaveden tyhjentämiseen, eli niihin harvoihin juttuihin, joita automatiikka ei voi tehdä puolestamme.
Ohjaus nojasi vahvasti sovellukseen. Ajastukset, alueiden rajaukset ja siivouskerrat onnistuivat näppärästi puhelimesta, mutta samalla verkon merkitys korostui. Ilman toimivaa WiFi-yhteyttä osa arjen sujuvuudesta jäi vajaaksi, koska monet asetukset ja toiminnot pyörivät sovellusohjauksen ympärillä.
Akun kesto riitti meillä siihen, että isompikin kierros valmistui ilman turhaa säätöä. Kun laite palasi telakkaan lataamaan ja huoltamaan itseään, robotti-imuri tuntui enemmän taustalla pyörivältä kodin perushuollolta kuin erilliseltä projektilta, jota pitää vahtia.
Katso vertailumme parhaista robotti-imureista!
Kun kaksi koiraa ja kiireinen koti kohtaavat – riittääkö siivousteho?
Kahden koiran kodissa lattialle päätyi väkisinkin karvaa, hiekkaa ja tassunjälkiä, ja juuri siinä X40 Ultran imuteho näkyi arjessa. Perussiisteys nousi selvästi, ja lattiat pysyivät tasaisemman näköisinä ilman, että meidän piti tarttua jatkuvasti varsi-imuriin.
Myös moppaus toi eron. Jälki ei jäänyt pelkäksi kevyeksi pyyhkäisyksi, vaan kokonaisuus tuntui harkitulta, kun telakka huolsi moppiosat eikä lika vain kulkeutunut ympäriinsä. Tällaisessa käytössä moppaava robotti-imuri oli parhaimmillaan silloin, kun eteisen ja keittiön kaltaiset kulkureitit kaipasivat toistuvaa ylläpitoa.
Rajoitukset näkyivät tuttuna robottisiivouksen kompromissina. Reunat ja nurkat jäivät joissain tiloissa kevyemmälle, ja aivan ahtaimpiin väleihin laite ei fyysisesti mahtunut. Eli yleisilme parani, mutta viimeiset murut listojen vierestä vaativat välillä täsmäsiivousta.
Oikeasti älykäs vai markkinointipuhetta?
Äly näkyi ennen kaikkea kartoituksessa ja esteiden tunnistuksessa. Kun laite rakensi pohjakartan ja liikkui sen mukaan, siivous eteni järjestelmällisesti eikä ajautunut satunnaiseksi pyörimiseksi, mikä vähensi sitä tunnetta, että meidän pitäisi seurata perässä.
Kaikissa tilanteissa toiminta ei silti ollut täysin johdonmukaista. Välillä reititys tai telakalle paluu haki hetken suuntaa, ja tietyissä tiloissa mattojen kanssa tuli satunnaista epäröintiä. Myös pienet kynnykset ja korkeuserot saattoivat hidastaa etenemistä, jos siirtymät olivat tiukkoja.
Kun koti oli “robottiystävällinen” eli lattialla ei ollut irtotavaraa ja siirtymät olivat kohtuullisia, kokonaisuus tuntui selkeältä ja toimivalta.
Hinta asettui laatulaitteiden keskitasolle, ja vastine syntyi ennen kaikkea siitä, kuinka paljon arjen perussiivousta haluttiin siirtää robottipölynimurin hoidettavaksi.





