Nopeus, jota ei usein näe tämän hintaluokan 3D-tulostimissa
Anycubic nojaa CoreXY-rakenteeseen, ja se näkyy liikkeen hallinnassa. Kun runko pysyy vakaana ja värinä pysyi kurissa, vauhtia uskalsi nostaa ilman että pienet yksityiskohdat levisivät tai pinnasta tuli selvästi aaltoileva. Värähtelyn kompensointi ja automaattinen virtauskalibrointi tukivat samaa ajatusta, nopeus ei jäänyt paperille, vaan se tuntui käyttökelpoiselta myös tavallisissa tulosteissa.
Meille kokonaisuus näyttäytyi keskitason hintaisena laitteena, jossa painopiste oli säätämisen sijaan tekemisessä. Nopeudesta oli eniten hyötyä silloin, kun samaa osaa ajettiin useampaan kertaan tai haluttiin lyhyempiä iterointikierroksia.
Oletusprofiileilla päästiin jo varsin rivakkaan arkeen ilman, että jokaista asetusta piti lähteä hiomaan heti aluksi. Materiaalipuolella 320 °C metallinen hotend ja 120 °C lämmitettävä alusta toivat selvästi lisää liikkumavaraa.
ABS ja ASA olivat realistisia vaihtoehtoja, kun olosuhteet olivat kunnossa, vaikka nopeus ei tietenkään poistanut niiden vaatimuksia (ilmanvaihto ja kutistuminen pysyivät edelleen kuvassa). Monipuolisuus tuntui tässä hintaluokassa aidolta plussalta, ei pelkältä spesifikalta.
Parhaat 3d-tulostimet vertailussa, katso tästä!
Miten multicolor-tulostus toimii arjessa?
Combo-paketin moniväripuoli perustuu ACE Pro -ratkaisuun, jossa useampi filamentti on valmiina ja vaihdot hoituivat automaattisesti. Arjessa se näkyi ennen kaikkea mukavuutena. Neljä rullaa odotti valmiina, ja myös yksivärisessä työssä oli kätevää vaihdella sävyä tai materiaalia ilman jatkuvaa rullien irrottelua ja uudelleenlatausta.
Moniväri ei silti ollut mikään taikatemppu. Värinvaihdot söivät aikaa, ja pitkissä töissä se kertyi yllättävänkin tuntuvaksi, etenkin pienissä kuvioissa ja logoissa, joissa vaihtoja tuli paljon.
Samalla hukkapurgen määrä kasvoi, eli 3d tulostus kulutti filamenttia myös “roskaksi” enemmän kuin pelkkää kappaletta katsomalla olisi arvannut. Kun mallit suunniteltiin fiksusti, ilmiöt pysyivät hallittavina.
Useamman kappaleen ajaminen samalla kertaa pienensi vaihtoihin ja purgeen kuluvaa osuutta yhtä osaa kohti, vaikka kokonaisaika luonnollisesti kasvoi. Lisäksi huomattiin, että tietyt kartonkirullat ja poikkeavat kelahalkaisijat saattoivat takerrella syötössä, jolloin yksinkertaiset rullasovitteet korjasivat tilanteen.
Ominaisuus, joka helpottaa aloittelevan käyttäjän elämää
Selkein arkea helpottava juttu oli LeviQ 3.0 -automaattitasaus yhdistettynä selkeään käyttöliittymään. 4,3 tuuman kääntyvä kosketusnäyttö piti perustoiminnot suoraviivaisina, ja automaattitasaus vähensi sitä tuttua ensimmäisen kerroksen säätörumbaa.
Tällaisessa paketissa se on juuri niitä asioita, jotka tekevät laitteesta varteenotettavan vaihtoehdon, jos etsinnässä on 3d-tulostin aloittelijalle. Myös automaattinen virtauskalibrointi auttoi pitämään pursotuksen paremmin kuosissa, kun filamenttierä vaihtui tai asetuksia rukattiin.
Käytännössä pinnat pysyivät tasaisempina ja pienet yksityiskohdat siistimpinä ilman, että jokainen tuloste muuttui pieneksi säätöprojektiksi. Käytännön puolella ensiasennus vaikutti kohtuullisen selkeältä, kunhan kuljetuslukitukset ja suojat muisti poistaa.
Pieniä viimeistelyyn liittyviä vaihteluita saattoi silti osua kohdalle, mutta ne eivät yleensä estäneet pääsemästä vauhtiin. Mukana oleva kamera toi etäseurantaan hyötyä, vaikka kuvanlaatu jäi keskitasolle ja yhteys vaati välillä uuden yrityksen.
