Miten helppoa käyttöönotto oikeasti on?

Crealityn K1C antaa heti kuvan modernista laitteesta, jossa peruspolku on tehty helpoksi. 4,3 tuuman kosketusnäytöltä pääsi nopeasti asetuksiin, ja tiedostot sai sisään sekä USB:llä että Wi‑Fin kautta. Arjessa tämä näkyi niin, ettei laitetta tarvinnut pitää jatkuvasti tietokoneen kyljessä, vaan tulostukset lähtivät käyntiin myös itsenäisesti.

Ohjelmistopuolella kokonaisuus nojasi vahvasti Creality Printiin. Valmiit materiaaliprofiilit auttoivat alkuun etenkin PLA:lla ja PETG:llä, ja tuettu materiaalilista oli muutenkin laaja (mukana myös TPU, ABS, ASA ja hiilikuitusekoitteinen PLA-CF). Kun lähtöasetukset osuivat kohdilleen, säätöä oli vähemmän kuin monessa halvemmassa 3d-tulostimessa.

Samalla laite tuntui selvästi nopealta ja tehokkaalta työkalulta, ei pelkältä harrastelelulta. Jos alusta ei ollut mekaanisesti linjassa tai ensimmäinen kerros jäi vajaaksi, vauhti kääntyi herkästi vastaan. Meillä tämä korostui lähinnä muistutuksena että keskitason hinnalla sai paljon ominaisuuksia, mutta alkuun kannatti silti käyttää hetki perusasioiden varmistamiseen.

Parhaat 3d-tulostimet vertailussa, katso tästä!

Nopeus yllättää – mutta millä ehdoilla?

Spekseissä luvattu jopa 600 mm/s nopeus ja 20 000 mm/s² kiihtyvyys näkyivät käytännössä ripeänä liikkeenä: prototyypit ja “tarvitsen tämän osan tänään” -tulosteet valmistuivat selvästi vikkelämmin kuin perinteisemmillä perusmalleilla. Kun palaset loksahtivat kohdilleen, 3d-tulostaminen tuntui enemmän tuotannolta kuin odottelulta.

Rajoitukset tulivat vastaan materiaalin ja fysiikan kautta. Nopea ajo vaati, että 3d tulostin muovi ehti sulaa ja asettua siististi, ja käytännössä TPU:n kanssa ei kannattanut jahdata samoja vauhteja kuin PLA:lla. Myös kerrospaksuusalue 0,1–0,35 mm ohjasi kompromissiin: paksummalla kerroksella sai vauhtia, mutta viimeistellympi pinta vaati rauhallisemman rytmin.

Nopeudella oli myös selvä äänipuoli. Meillä huomio kiinnittyi erityisesti tuulettimien ääneen, joka nousi helposti isoksi tekijäksi, jos laite oli samassa tilassa työnteon tai levon kanssa. Suljettu rakenne ja katseluikkuna helpottivat kuitenkin sijoittelua ja turvallisuutta, ja etäohjaus vähensi tarvetta olla laitteen vieressä koko ajan.

Tulostuslaatu: mitä käyttäjä oikeasti saa?

Ilmoitettu 0,1 mm tarkkuus ja 0,1 mm minimikerrospaksuus nostivat odotuksia, ja parhaimmillaan jälki oli terävää ja siistiä varsinkin PLA:lla ja PETG:llä. Tulostusala 220 × 220 × 250 mm osui monelle sopivaan kokoluokkaan: sillä teki kotelointeja ja toiminnallisia osia ilman, että laite vei työpöydältä kohtuuttomasti tilaa.

Laadun iso kysymys oli toistettavuus. Kun alustan geometria ja ensimmäinen kerros osuivat kohdilleen, tulosteet pysyivät tasaisina printistä toiseen. Jos taas alustan suoruus tai lämmityksen toiminta heitti, ongelma ei enää ratkennut pelkillä asetuksilla, vaan meni helposti vianetsinnän puolelle.

Materiaalipuolella monipuolisuus oli selvä vahvuus: ABS ja ASA mahdollistivat kestävämmät, lämpöä sietävät osat, ja TPU toi joustavuutta. Samalla nämä muovit olivat herkempiä alustan pinnalle ja ympäristötekijöille. Mukana tullut sileä PEI-alusta toimi monessa tilanteessa hyvin, mutta vaativampiin materiaaleihin teki mieli harkita myös toisenlaista alustaa, jos tavoite oli mahdollisimman varma tartunta ja tasainen pinta.