Nopeus, jolla ei jää jalkoihin.
Neo 2 liikkuu paperilla ripeästi, mutta olennaista on se, miten se käyttäytyi ilmassa. Ohjausliikkeisiin reagointi tuntui napakalta, ja nousu sekä lasku tapahtuivat sellaisella tahdilla, ettei kuvaustilanne ehtinyt karata käsistä, kun halusimme vain nopeasti pienen pätkän talteen.
Nopeus näkyi meillä eniten tilanteissa, joissa laite seurasi liikettä. ActiveTrack pysyi mukana yllättävän luontevasti, ja kevyt rakenne teki kokonaisuudesta ketterän myös tiiviimmässä ympäristössä. Ympärisuuntainen esteentunnistus ja potkurisuojukset toivat samalla varmuutta, vaikka emme lähteneetkään hakemaan mitään temppulentoja.
Yhteyksissä Wi‑Fi 6 ja Bluetooth 5.2 antoivat modernin vaikutelman. Maksimietäisyys on teknisissä tiedoissa iso, mutta käytännössä järkevä kuvausetäisyys pysyi meillä selvästi lähempänä, koska silloin hallinta ja tilannetaju säilyivät paremmin.
Parhaat dronet vertailussa – katso tästä!
Yksi ominaisuus tekee arjesta helpompaa.
Kämmeneltä lähtö ja lasku, yhdistettynä eleohjaukseen, oli se yksittäinen juttu, joka teki käytöstä aidosti vaivattomampaa. Kun halusimme nopean klipin ilman erillistä säätöä, laite tuntui enemmän “ota esiin ja kuvaa” -työkalulta kuin harrastevehkeeltä.
SelfieShot sopi tähän samaan ajatteluun, se ei muuttanut tätä dronea elokuvatuotannon välineeksi, mutta se helpotti arkista kuvaamista. 12 MP kuvat ja 60 fps -videot riittivät meille kevyisiin somesisältöihin ja matkamuistoihin, ja laaja kuvakulma auttoi, kun kuvasimme läheltä ja halusimme enemmän ympäristöä mukaan.
Fyysinen toteutus tuntui huolettomalta. Potkurisuojukset ja kevyt runko antoivat vaikutelman, että pienet hipaisut eivät heti pilanneet päivää, ja se laski kynnystä ottaa tämä pieni drone mukaan myös paikkoihin, joissa emme normaalisti lennättäisi kovin varomattomasti. Edullinen hinta tukee samaa ajatusta, laitetta uskaltaa käyttää, eikä se jää niin helposti kaappiin.
Ratkaiseva hetki: Kuinka lyhyt akunkesto vaikuttaa käyttöön?
Akunkesto asetti selkeät raamit. Teknisissä tiedoissa luvut näyttävät ihan kelvollisilta, mutta meillä aikaa söivät nopeasti tuuli, lämpötila ja se, miten usein nousimme uudelleen ilmaan. Käytännössä tämän kanssa rytmi oli “ota klippi ja lopeta”, ei pitkä, rauhallinen kuvaussessio. Tämä muutti myös tapaa kuvata.
Suunnittelimme otokset etukäteen ja lensimme tarkoituksella, emme niinkään jääneet kiertelemään ja etsimään ideoita. Jos tarkoitus oli seurata liikettä pidempään, akku tuntui loppuvan herkästi juuri silloin, kun homma alkoi rullata.
Hyvää oli se, että virran hiipuessa laite pyrki toimimaan hallitusti. Silti meille jäi käytännön huomio, jos kopteri laskeutui sivummalle, sen löytäminen olisi voinut olla yllättävän työlästä esimerkiksi ruohikossa. Tämän takia varavirta ei tuntunut ylellisyydeltä vaan aika olennaiselta osalta järkevää käyttöä.
